Julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 17.1. 2018
Linkillä töihin kulkeminen on oiva tapa seurata jyväskyläläisten käyttäytymistä, ainakin silloin kun en tuijota zombina puhelintani. Kohteliain ikäluokka erottuu lyhyen linja-automatkan aikanakin helposti. He eivät ole meikäläisen ikäisiä, yli nelikymppisiä tai vanhempia, vaan reilut parikymmentä vuotta nuorempia kanssamatkustajia. Kiitos bussikuskille kajahtaa useammin ja kuuluvammin nuoremmilta kuin juroilta keski-ikäisiltä.
Pohjois-Pohjanmaalla syntyneenä tiedän suomalaisten olevan jurottajia. Jyväskylän seudulle muuttaessani ihmettelin, miksi tuntemattomat moikkailevat. Onneksi sosiaalisessa mediassa vanhemmatkin kehtaavat keskustella ja aukaista suunsa. Vielä kun heillä riittäisi taitoa siihen.
Viime aikoina olen käytännössä lopettanut iltapäivälehtien ja monen muun median Facebook-kommenttien lukemisen, sillä niissä tapahtuva kiusaaminen, haukkuminen ja – apua, kuinka keski-ikäiseltä kuulostava – käytöstapojen puuttuminen vie mielen matalaksi ja uskon suomalaisiin.
Sen verran stalkkeri olen minäkin, että käyn joskus katsomassa, ketkä ovat näiden julkisten aivopierujen taustalla. Ta-daa. Ne ovat kovin usein ikäisiäni tai vanhempia, miehiä ja naisia, jotka toivovat pahimmassa tapauksessa kuolemaa syystä tai toisesta vihaamilleen ihmisille. Aikuisille tai lapsille. Osa näistä on trollauksen vuoksi perustettuja feikkiprofiileja, mutta monet kommentoijat ovat jättäneet näkyville vaikkapa hellyttäviä julkisia kuvia lastenlasten kanssa. Kertookohan mummo ankarat mielipiteensä heillekin? Ei ihme, että nuoret jättävät vanhempien löytämät sosiaalisen median kanavat.
Entäpä sitten nuorten nettikäyttäytyminen, joka on otsikoissa aika ajoin? Nuorten nettikiusaaminen on aina syvältä, mutta esimerkiksi KiVa Koulu –kyselytutkimuksen mukaan se on suhteessa vähäistä sekä yleensä jatkoa muualla tapahtuvalle kiusaamiselle. Ylilyöntejä tapahtuu ja niillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Tämän vuoksi tarvitaankin ennaltaehkäiseviä kasvatustoimenpiteitä.
Päätoimeni puolesta käyn vetämässä mediakasvatusaiheisia vanhempainiltoja, joiden teemana voi olla vaikkapa vanhempien ymmärryksen puute some-kanavista tai verkossa tapahtuneet kiusaamistapaukset. Tänä keväänä suunnittelemme eräälle koululle opettajan ja koulukuraattorin kanssa yläkoululaisten mediakasvatustunteja. Aloite ei ole tullut opettajilta, nuorisotyöntekijöiltä tai vanhemmilta, vaan oppilailta.
Pitkään nuorisotyötä tehneenä käsitykseni on vahvistunut entisestään: nuoret osaavat käyttäytyä meitä vanhempia paremmin livenä ja verkossa. Tulevaisuudessa kiitos-huudot raikuvat Linkeissä, kun minä pääsen eläkkeelle.
———
Esa Linna on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja, vapaa toimittaja ja vakavasti harrastava muusikko. Kolumnin aihepiirit liikkuvat enimmäkseen edellä mainittujen aihepiirien välillä.