Julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 21.3. 2018
Viime kolumnissani kehuin TE-toimistoa, mutta palvelun jotkin tulkinnat aiheuttavat toisinaan ihmetystä. Viime vuonna suomalainen harrastajamuusikko katsottiin yrittäjäksi julkaisemansa omakustannealbumin vuoksi. Muusikko julkaisi albuminsa suoratoistopalvelu Spotifyssa, jonka jakamat tulot soitetuista kappaleista ovat olleet tunnetusti naurettavan pieniä. Anssi Kela tienasi vuonna 2013 miljoonasta Spotify-soittokerrasta noin 2300 euroa, josta lähti vielä verot pois.
Vaikka tilanne on ilmeisesti hiukan parempi nykyään, suosivat suoratoistopalvelut tilityspolitiikassaan eniten kuunneltuja artisteja. Harrastajamuusikoiden julkaiseman musiikin pienillä kuuntelijamäärillä ei maksella edes kitarankieilä. Tuhannella kuuntelukerralla voi tienata viisi euroa. Kuulostaako yrittäjyydeltä? TE-toimistot noudattavat kuitenkin vain lakeja, jotka määrätään eduskunnassa. Sylttytehdas ja niin edes päin.
Harrastuksen tulkitseminen yrittäjyydeksi on ylipäätään hölmöä. Tämän sanottuani asialla on toki toinenkin puoli. Bändissä soittaminen ja siihen liittyvä oheistoiminta voi olla parhaimmillaan eräänlaista omaehtoista yrittäjyyskasvatusta, mutta se pitäisi ennemminkin lukea aktiivisuudeksi tänä aktiivimallin luvattuna aikana. Vapaaehtoistyön kohdalla sama homma, mutta se on jo toisen kolumnin aihe.
Ohjatuissa harrastuksissa opitaan valmentajien ja ohjaajien näkemyksen mukaan, mutta bändit luovat, myyvät ja markkinoivat tuotettaan – usein ilman kenenkään apua. Päästäkseen uralla eteenpäin on tehtävä näkyvyyden vuoksi persnettokeikkoja. Soittimet ja studioaika maksavat. Starttirahan toimintaan on myöntänyt yleensä äiti ja isä. Useimmat bändit eivät koskaan pääse plussan puolelle rahallisesti. Onhan tässä hiukan epäonnistuvan start-up -yrityksen meininkiä, mutta henkisesti bändit sentään voittavat hienojen kokemusten ansiosta.
Harrastajien bänditoimintaan ei ole Suomessa luotu monia tukiverkostoja. Tämän vuoksi Turussa synnytettiin vuosikymmenen alkupuolella Rock Academy -toimintaa, jota olemme nuorisotyössä levittäneet Jyväskyläänkin. Toiminnassa ammattimuusikot kouluttavat ja tukevat nuoria harrastajia, ettei heidän tarvitsisi selvitä musiikkibisneksen koukeroista kantapään kautta. Jyväskylä Rock Academy on Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelujen vakituista toimintaa.
Mitäpä jos valitsemamme, työttömyysturvalaista vastuussa olevat kansanedustajat tekisivät myös jotain aloittelevien muusikoiden eteen järkevillä lakimuutoksilla? Koska useimmat vakavasti harrastavat, nuoret harrastajamuusikot haaveilevat saavansa elannon musiikin tekemisellä, voisi eduskunta tukea sitä. Jos tällaista toimintaa ei tueta, niin ei taida olla kohtuullista rankaiseminenkaan.
Esa Linna on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja, vapaa toimittaja ja vakavasti harrastava muusikko. Kolumnin aihepiirit liikkuvat enimmäkseen edellä mainittujen aihepiirien välillä.