Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 19.9. 2018
Olen käynyt vetämässä nuorisotyöurastani kymmenen vuoden aikana ala- ja yläkoulun vanhempainiltoja aiheina internet, sosiaalinen media ja digitaalinen pelaaminen. Tänä aikana olen huomannut kuinka digitaalinen ja verkkomaailma muuttuvat hurjaa vauhtia. Samalla ovat muuttuneet jakamani vinkit lasten ja nuorten mediamaailman ymmärtämisestä ja käsittelemisestä.
Vielä joskus oli helppo ohjeistaa viemään tietokone pois yöajaksi liikaa internetissä tai ylipäätään ruudun ääressä viettävän lapsen huoneesta. Myös verkkokaapelin irti vetäminen oli niin ihanan yksinkertaista, että tänä päivänä mietityttää miksi tällaista tarvitsi edes erikseen mennä kertomaan.
Näinä aikoina ruutuaikakeskustelu oli kiivaimmillaan, sillä ruudun äärellä vietettyä aikaa pystyi paljon helpommin seuraamaan ja käsittelemään. Kymmenen vuotta sitten vielä jotkut lapset ja nuoret katsoivat televisiota, mutta nyt ainoa seurattava ruutu saattaa olla puhelimen näyttö.
Laitteiden ja median käytössä on tapahtunut myös muutoksia. Sopii pohtia, oliko vanhan hyvän ajan passiivinen television katseleminen ja mahdollisen tiedon pelkkä vastaanottaminen kehittävämpää kuin nykyajan interaktiivinen pelaaminen ja mahdollinen tiedon tuottaminen verkkoon?
Älylaitteiden toimintojen monipuolistuessa ruutuaika alkaa olla monelta osin vanhentunut käsite. Samoilla laitteilla joilla hoituu huonojen YouTube-videoiden katseleminen, voidaan ottaa yhteyttä isovanhempiin, tehdä koulutehtäviä, luoda omaa taidetta ja nuorisokulttuuria sekä lukea uutisia. Ja jos lapset eivät näitä asioita tee, kannattaisi kannustaa tekemään.
Yksi asia on kymmenen vuoden ajan pysynyt vinkeissäni samana. Ehdotan edelleen vanhempien tutustuvan lastensa tekemisiin, on sitten kyseessä digitaalinen pelaaminen tai sosiaalinen media sekä muu internetin käyttö. Kyyläämisen sijasta usein saattaa auttaa pelkkä uteliaisuus lapsen pelaamine pelien sisällöistä tai siitä, mitä hyvää on lapsen suosikkitubettajassa.
Liika on toki liikaa kaikessa, niin myös ruudun tuijottelussa. Pimeässä ruudun tihrustaminen saattaa vaikuttaa näköön. Huono katseluasento voi puolestaan vaikuttaa ryhtiin ja sitä kautta niskojen kipeytymiseen. Älylaitteiden sininen valo taas voi olla haitaksi nukahtamiselle.
Viime vanhempainillassa eräs vanhempi kertoi ruutuajan toimivan heidän perheessään hyvin eikä aiheesta tarvitse edes riidellä. Lapset tuovat älylaitteet sovitun ajan kuluttua vanhemmilleen. Tämän taustalla on vanhempien ja lasten molemminpuolinen luottamus, jolloin mediakasvattajalla ei ole aiheeseen mitään sanottavaa. Kaikissa perheissä tällainen ei toimi, sillä perheet eivät ole samanlaisia, eikä niiden tarvitsekaan olla. On kuitenkin ilahduttavaa kuulla joskus selkeistä perheen sisäisistä säännöistä jotka yksinkertaisesti toimivat.
Kolumnistin vinkkejä peliaiheisten vanhempainiltojen vetämiseen voi lukea Pelikasvattajan käsikirja 2:sta, joka ilmestyy marraskuussa.
Tsekkaa myös Vanhempainilta-sivustoni.
Vapaan toimittajan palkka, palkkiot ja sopimukset